Meille pohjoisen pallonpuoliskon alakuloisen kaihomielen jo äidinmaidosta imeneille malilainen, mm. hiljattain edesmenneen Ali Farka Touren kunniakkaasti jalostama, bluesiksikin kutsuttu kansanmusiikki pysyttelee edelleenkin käsittämättömän etäisenä. Käsittämättömän siinä mielessä, että eri musiikkityyleistä, folkin ohella, juuri blues tavoittaa kadun varjoisen puolen rosoista tunnelmaa sekä matalalla lepattavia tunteita ja synkän syysillan ankeutta aidoimmillaan. Tuota taustaa vasten tuntuu samalla upealta ja oudon ihmeelliseltä, että Suomesta löytyy Jo' Buddyn alias Jussi Raulamon kaltainen pitkän linjan muusikko, joka ei pelkästään kumarra syvään bluesin tradioita, vaan luo tuon malilaisen perinnemusiikin pohjalta uutta, omaleimaista ja erittäin toimivaa rosoista äänimaisemaa. Jos Blind Willie Johnson eläisi ja jos Peter Green ei olisi sairastunut skitsofreniaan alkuperäisen Fleetwood Macin loppuaikoina, voisi heidän olettaa - aikakoneella tapahtuneen hypyn myötä - kuulostavan nykyään joltain tällaiselta. Alkuperäisiä syviä rootseja nykytekniikan säröllä nöyrän kunnioittavasti tarjoilevilta. Äänityspuolella Jo' Buddy on tavoittanut tyylipuhtaasti legendaarisen Sun studion alkuaikojen lumoavaa saundia. Grits & Rattles lukeutuu ehdottomasti kotimaisten blueslevyjen kaikkien aikojen parhaimmistoon. - Pekka Lehto / Kilikali.com |